Punakärpässieni
Punakärpässieni – Amanita muscaria
Punakärpässienestä on käytetty nimiä tavallinen kärpässieni ja punainen kärpässieni. Nykyään sen nimeksi on vakiintunut punakärpässieni. Sen tuntee jo pikkulapsikin ja pitää sitä myrkyllisyyden perikuvana, johon uskaltaa koskea vain tikulla. Kuitenkaan se ei ole myrkkysienistämme vaarallisin, mutta siihen liittyy enemmän tarinoita kuin yhteenkään muuhun sieneen.
Kärpässieni nousee maasta palleroisena, valkoisen ja rosoisen suojuksen peittämänä. Nuori sieni on tupen ja suojuksen sisällä suojassa ja muistuttaa tällöin kupusieniä. Lakin kasvaessa ja laajetessa suojus repeilee ja jää lakin pintaan tunnusomaisina valkoisina täplinä. Punakärpässieni on hyvin kaunis sieni ja sen ulkonäkö vaihtelee suuresti itiöemän elinkaaren aikana.
Punakärpässientä on käytetty ja käytetään paikoin vieläkin kärpäsmyrkkynä. Käytännössä tämä ”kärbäzen šieni” eli ”rusgie muhamora” toimii (Muhamora on karjalan kielessä lainasana venäjästä ja tarkoittaa kärpässurmaa.) kärpäsansana seuraavasti:
Sieni asetetaan veteen lautaselle ja survotaan haarukalla soseeksi. Päälle sirotellaan sokeria. Se vetää huoneessa lenteleviä kärpäsiä puoleensa ja ne alkavat imeä makeaa sosetta sisäänsä. Pian kärpänen jos toinenkin pörrää selällään lautasen vieressä pöydällä. Siitä ne on helppo läiskiä kuoliaaksi.
Carl von Linné tunsi tämän tradition ja antoi punakärpässienelle tieteellisen nimen Amanita muscaria. Latinan musca on kärpänen. Eräät tutkijat ovat uusia hyönteismyrkkyjä kehittääkseen kokeilleet kärpästen hävittämistä punakärpässienen avulla, mutta heikoin tuloksin.
Kärpäsiä päässä
Useissa kielissä sienen nimi viittaa kärpäsiin. Tunnetuilla sienietnologeilla Valentina Wassonilla ja George Wassonilla on tähän oma selityksensä. Kansanomaisissa sanonnoissa häiriintyneestä ihmisestä sanotaan usein, että hänellä on kärpäsiä päässään. Wassonien hypoteesin mukaan kärpässieni tarkoittaa sientä, joka aiheuttaa kärpäsiä päähän, tekee ihmisen sekopäiseksi – ja sehän on punakärpässienen kiistaton ominaisuus.
Kärpässientä käytettiin joskus ilman sen suurempia šamanistisia tarkoituksia yhdessäolon juhlistamiseen. Tutkijoiden muistiinpanojen mukaan sienen vaikutus alkoi näkyä vajaan tunnin kuluttua syömisestä jalkojen ja käsien vapinana. Sitten menoihin osallistuneet alkoivat hyppiä, tanssia ja laulaa. Toiset kiljuivat tai joutuivat kauhun valtaan. Lopulta kaikki vaipuivat syvään uneen. Sen aikana he kokivat hallusinaatioita. Ne ilmenivät monenlaisina kauniina tai pelottavina näkyinä, jotka olivat toden tuntuisia ja jäivät mieleen. Jotkut kertoivat matkoista outoihin maihin tai jopa omaan tulevaisuutensa. Riehuntavaihe ja univaihe toistuivat moneen kertaan vähitellen vaimentuen.
