Herkkutatti
Herkkutatit – Boletus edulis
Herkkutatti on erinomainen kaikin tavoin valmistettuna ja kaikki sienen osat ovat käyttökelpoisia. Nuoren yksilön voi viipaloida vaikka heti eväsleivän päälle tai paistaa makkaran sijasta tikunnokassa nuotiolla. Tuore herkkutatti tarvitsee vain ripauksen suolaa ja pippuria. Herkkutattia, kuten muitakaan tatteja, ei pidä liottaa tai keittää, muuten tuloksena on tattivelliä.
Herkkutatteja on useita eri lajeja, joita ovat:
- Männynherkkutatti (Boletus pinophilus) Männynherkkutatti kasvaa männyn seuralaisena yleisenä koko maassa, Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Karuissa metsissä se on herkkutattia yleisempi. Käyttöominaisuuksiltaan männynherkkutatti on herkkutatin kaltainen. Molemmat soveltuvat sellaisenaan pannussa paistettaviksi, keittoihin, muhennoksiin, pitsoihin ja salaatteihin. Kaikilla herkkutattilajeilla on korkeat ravintoarvot; valkuaisaineita, B-ryhmän vitamiineja ja C-vitamiinia niissä on enemmän kuin muissa ruokasienissä. Sienisokerin imeytymishäiriöstä kärsiville herkkutatit eivät sovi.
- Tammenherkkutatti (Boletus reticulatus) Tammenherkkutatin toinen nimi Keski-Euroopassa on kesäherkkutatti, jonka nimen se on ansainnut aikaisesta satokaudestaan, jopa jo touko–kesäkuussa. Meillä Suomessa tammenherkkutatin sato sijoittuu kuitenkin vasta elo–syyskuulle ja lajia tavataan lähinnä Lounais-Suomen tammimetsissä, mutta istutettujen tammien luona Pirkanmaalla asti.
- Kangasherkkutatti (Boletus pinetorum) Kangasherkkutatti kasvaa männyn seurassa ja sitä esiintyy mäntymetsissä. Sen lakki on väriltään harmaan ja punertavanruskean sävyinen. Lakin reuna on ryppyinen. Jalka on enimmäkseen valkoinen, mutta siinä on hieman punaruskeaa sävyä.
- Koivunherkkutatti (Boletus betulicola) Koivunherkkutatti on keskimäärin solakampi kuin muut herkkutattilajit ja lakin (paksu) pintakelmu yltää vähän lakin reunan yli. Koivunherkkutatti kasvaa kaikkialla maassamme koivulajiemme seurassa, jopa tunturipaljakoilla vaivaiskoivun kanssa.