Keltavahvero (Kantarelli)
Kantarelli (Keltavahvero) – Cantharellus cibarius
Keltavahvero eli kantarelli kuuluu suosituimpiin metsäsieniimme. Se kasvaa useimmiten koivun, mutta myös männyn ja kuusen seurassa usein suurina ryhminä, yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa, harvinaisempana pohjoisessa. Kantarelli on helppo tunnistaa, se on runsassatoinen ja sen satokausi on pitkä.
Kantarellia voi löytää metsästä kesäkuusta myöhäiseen syksyyn, jopa alkutalveen. Keltavahvero on myös hyvin paikkauskollinen ja sitä voi löytää samasta paikasta vuodesta toiseen. Hyvät kantarellipaikat ovatkin mökkiläisten tarkoin varjeltuja salaisuuksia. Keltavahveron itiöemät ovat sienestäjän riemuksi hidaskasvuisia, pitkäikäisiä ja harvemmin toukkaisia tiivismaltoisuutensa vuoksi. Kerätytkin sienet säilyvät usean päivän tuoreina kuivassa ja viileässä paikassa.
Usein löydettäessä kantarelleja, jossain ympäristössä kasvaa koivu sillä kantarelli on koivun innokas seuralainen. Varsinaisessa koivikossa kantarelli ei välttämättä kuitenkaan esiinny vaan usein hyvä kantarellipaikka löytyy sekametsässä, jossa on koivuja siellä täällä. Peltojen reunustat ovat myös paikkoja, joissa itse olen kantarelleja löytänyt. Kantarellipaikat saatetaan usein pitää tarkoin varjeltuina salaisuuksina. Kuitenkin vaikka kantarelli on erinomainen ruokasieni, omasta mielestäni maukkaampiakin sieniä löytyy. Makuasioista ei tosin voi kiistellä.
Varo valeasuisia kopioita!
Kantarellin voi sekoittaa valevahveroon. Tarkempi tarkastelu paljastaa kuitenkin valevahveron jo värisävyn perusteella: keltavahvero on vaaleankeltainen, valevahvero enemmän oranssi. Myös rakenne ja kasvutapa eroavat: keltavahveron jalka on pehmytmaltoinen ja mehevä, valevahveron ohut ja sitkeä. Keltavahvero kasvaa usein tiiviinä rykelminä, jotka voivat olla laajojakin, kun taas valevahvero nousee lahopuun läheltä sammalesta yksittäin tai harvoina ryppäinä. Joskus sen voi löytää suoraan lahopuulta.
