Suppilovahvero
Suppilovahvero – Craterellus tubaeformis
Suppilovahvero on keltavahveron ohella suosituimpia ruokasieniämme. Se kasvaa kuusen seurassa usein suurina ryhminä yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa, harvinaisempana pohjoisessa, harvakseltaan aina Tunturi-Lappiin asti.
Suppilovahvero on keltavahveron tavoin helppo tunnistaa. Se on runsassatoinen ja suhteellisen pitkäkestoinen satokausi alkaa elokuusta ja jatkuu aina lumen tuloon asti. Pieni pakkanenkaan ei suppilovahveron makuun juuri vaikuta, mutta moneen kertaan jäätyneet ja sulaneet sienet kannattaa jättää poimimatta. Suppilovahvero on myös hyvin paikkauskollinen ja sitä voi löytää kasvamasta samasta paikasta vuodesta toiseen. Kun löydät suppisryppään kannattaa tutkiskella löytöpaikan ympäristöä sillä sientä löytyy usein lisää.
Suppilovahvero on ruskealakkinen, joten se maastoutuu taidokkaasti sammalpeitteen sekaan. Löytöretkeilijä saa siis olla tarkkana, ettei aarrepaikka mene sivusuun. Oman kokemuksen mukaan suppilovahveroa löytää usein sammaleisesta, kumpareisesta maastosta sammaleisista rinteistä.
Suppilovahvero valeasussa!
Suppilovahveton voi sekoittaa rustonupikkaan, joka on lievästi myrkyllinen. Rustonupikan voi erottaa siitä, että se on väriltään vaaleampi, sen alapinta on sileä. Rakenne on hyytelömäinen ja sitkeä. Rustonupikalla ei ole myöskään tyypillistä Suppilovahveron tuoksua. Kun löydät suppilovahveroita ja törmäät rustonupikkaan erotat sen kuitenkin melko helposti.
