Punikkitatti
Punikkitatit – Leccinum
Epäilyttävästä nimestään huolimatta punikkitatit ovat hyvänmakuisia, kookkaita ja kiinteämaltoisia ruokasieniä. Niille on ominaista mallon tummuminen leikkauspinnoilla.
Punikkitatin tummuminen ei suinkaan heikennä punikkitattien käyttöä ruuan valmistuksessa sillä ne ovat maultaan oikein maukkaita ruokasieniä. Punikkitatin ulkoisia tuntomerkkejä ovat lakin punaruskea väri, sekä jalan musta tai ruskea nukkapinta. Punikkitateilla lakin pintakelmu on reunoiltaan osittain kääntynyt pillistön päälle. Pillistö pysyy pitkään vaaleana eikä juuri pullistu.
Punikkitatteja useita lajeja
Punikkitatteja on useita eri lajeja, joita on hankala erottaa toisistaan mutta ne kaikki kelpaavat mainiosti sienikoriin.
Punikkitattilajeja ovat:
- Koivunpunikkitatti (Leccinum versipelle)
Lakki on oranssinsävyinen, jalan nukkatupsut nuoresta lähtien tummanharmaat tai mustat, malto tummuu voimakkaasti ensin punertavanharmaaksi, lopulta violetinmustaksi. - Haavanpunikkitatti (Leccinum aurantiacum)
Lakin värissä on edellistä vähemmän keltaista sävyä, se on oranssinpunaruskea; jalan nukkatupsut ovat nuorena valkoiset, vanhana punaruskeat ja sienen malto tummenee hitaammin kuin koivunpunikkitatilla eikä yhtä tummaksi. - Männynpunikkitatti (Leccinum vulpinum)
Lakki on näistä kolmesta kaikkein tummin, punaruskea; jalan nukkatupsut ovat nuorena vaaleita, vanhemmiten harmaanruskeita tai lähes mustia; malto tummuu vain heikosti, jalassa punertavansävyiseksi.