Karvarousku
Karvarousku – Lactarius torminosus
Karvarousku tunnetaan myös nimellä karvalaukku. Sitä kasvaa kaikkien koivulajiemme seuralaisena Etelä-Suomesta Tunturi-Lappiin asti. Se on yleinen ja helposti tunnistettava ja laji onkin monen aloittelevan sienestäjän lempisieni.
Karvarousku on keitettävä huolella ennen ruuaksi valmistamista. Polttavasta maustaan karvarousku lienee saanut myös tieteellisen nimensä torminosus, ‘vatsanväänteitä aiheuttava’. N. 10 minuutin keittäminen poistaa rouskusta kirpeimmän poltteen. Karvarouskun karvoja ei tarvitse poistaa; ne ovat samaa syötävää sienisolukkoa kuin koko itiöemä.
Karvarousku sopii perinteisen sienisalaatin lisäksi esimerkiksi keittoihin, kastikkeisiin, muhennoksiin, kiusauksiin ja riistan kanssa tarjottavaksi. Karvarouskun voi säilöä suolaamalla tai pakastamalla. Sateisina kesinä karvarouskua voi löytää jo heinäkuussa. Paras satokausi on muiden rouskujen tapaan yleensä elokuun puolivälistä syyskuun loppuun.
Valkokarvarousku & Villavoirousku
Lacrarius scoticus & Lactarius leonis
Karvarouskun kanssa samantapaisia ovat villa- (L. pubescens) ja valkokarvarouskuun (L. scoticus). Kaikki nämä kolme rouskua ovat karvaisia. Karvarousku eroaa kuitenkin näistä kahdesta muusta selkeästi punertavan värinsä ansiosta. Villa- ja valkokarvarousku ovat molemmat valkeahkoja tai hieman kellertäviä. Kaikki kolme ovat keittämisen jälkeen syötäviä.
Pohjoisessa kasvaa pienikokoinen ”karvaton” karvarousku, jolle on annettu nimi pohjankarvarousku (L. torminosulus). Hyvin pienikokoista karvarouskua muistuttava laji on suomurousku (L. spinosulus), mutta se on väriltään marjapuuronpunainen. Myös harvinaisen villavoirouskun (L. leonis) voi sekoittaa karvarouskuun. Sekin on syötävä sieni.
