Pohjanmesisieni
Pohjanmesisieni – Armillaria borealis
Suurina tuppaina elävällä tai kuolleella lehti- tai havupuulla tuoreissa tai rehevämmissä kangasmetsissä, lehdoissa, puistoissa ja puutarhoissa. Pohjanmesisieni on lahottaja ja loinen. Ryöpättynä se on kohtalaisen hyvä ruokasieni.
Pohjanmesisieni on kasvultaan sikäli erikoinen, että sen satokausi on voimakas, lyhyt ja maassamme etelästä pohjoiseen jokseenkin samoihin aikoihin syyskuun alussa. Yksittäisiä havaintoja pohjanmesisienestä on tehty jo heinäkuussa. Tavanomaisempaa on, että sitä näkee kiivaimman sesongin jälkeen syyskuun lopussa, jopa lokakuun puolella. Pohjanmesisieni kasvaa koko maassa lahottaen kaikenlaisia puita, niin eläviä kuin kuolleita lehti- ja havupuita.
Mesisienen voi havaita mustista paksuista rihmastojänteistä myös silloin, kun itiöemiä ei ole näkyvissä. On sanottu, että mesisienen lahottama puu, käytännössä puuhun levinnyt rihmasto hohtaa pimeässä. Ilmiö on nimeltään bioluminesenssi ja tämä pitää paikkansa, joskin fosforinvihreä hehku on erittäin heikkoa ja mahdollista nähdä vain sysipimeissä olosuhteissa.
Mesisienet, niin pohjanmesisieni kuin muutkin mesisienilajit ovat hyviä ruokasieniä. Ne on syytä kiehauttaa lyhyesti esikäsittelyksi ennen ruuaksi valmistamista. Mesisienet voivat ilman esikäsittelyä tai huonosti kypsennettynä aiheuttaa vatsanväänteitä joillekuille. Samoin mesisienen metallimainen aromi tasoittuu kiehauttamalla. Mesisienistä käytetään ruuaksi vain nuoret, vielä kokonaan avautumattomat lakit. Jalka on kuituinen ja sitkeä, eikä sitä käytetä ruuaksi.
Venäläisien keskuudessa mesisienet ovat erityisen herkullisia sieniä voimakkaan makunsa ansiosta. Suomalaisten sienestäjien keskuudessa mesisieni ei ole ollut erityisen suosittu ja itsekin olen kokeillut valmistaa mesisientä tuoaksi mutta valitettavasi kokemus ei ollut lainkaan miellyttävä. Sienen metallinen maku oli liian vahva omaan suuhun. Toisaalta ehkä valmistuksessa jäi jotain huomaamatta.
